Viimeisten työjuttujen vääntämistä viinirypäleiden voimalla. Aina välillä pienet "bin-ladenit" eli varttitunnin päikkärit, jotka tosin tahtoo venyä tripla-ladeneiksi. Mistähän tätä unta riittää niin paljon? Toisaalta, on erittäin suuri nautinto, että saa väsymyksen hetkellä kömpiä unille milloin kainalossa hän tai kissa. Kunhan on jompikumpi ja uni.
Tunnelma on ajoittain kuin kuvan kallolla. Hiukan jähmeä. Kallo on noin 14 vuoden takaiselta laskettelureissulta Andorraan. Keltainen maljakko todennäköisesti Nanny Stilliä ja on hänen kirpparilöytönsä. Samalla kierroksella mie löysin valkomustakultaisen Arabian maljakon. Sitä en tosin teidä, onko maljakko alunperin ollut tuon värinen vai onko joku orastava posliinimaalari sen kuvittanut. No, samapa tuo, tykästyin silti halkeamasta huolimatta. Kumpparit on miun ensimmäiset Nokialaiset. Muistan vieläkin yhden kesän, jonka viipotin kokonaisuudessaan punaisissa kumppareissa ja ruskeissa shortseissa, t-paita taisi kuitenkin vaihtua toisinaan. Olin ehkä 6v. ja fashion jo silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti