ja sitten tuli valkeus

Tuntuu, että taivas on ollut harmaa ja pilvessä liian monta kuukautta. Tämän päivän aurinko toi tullessaan melekoset pakkaset, joiden on ennustettu kestävän pitkään. Pakkanen tai ei-pakkanen, samapa tuo miulle, mutta kun automobiilina on 23 vuotta vanha Honda, on jännitys joka aamuinen käynnistyykö vai ei. Aikaisemmat talvet ovat kyllä valaneet uskoa Hondan luotettavuuteen.




Parvekkelta avautuu huikaseva näkymä Pyhäselälle. Se siintää jossain kaukana valkeana, mutta asuntoa voi markkinoida järvinäkymin.




Hirveästä pakkasesta huolimatta Joonatan haluaa ulos aivan niin kuin ennenkin. Turkki tosin sähköistyy ja hänen puskiessa tulee melkoisia sähkäreitä puolin ja toisin.


Valoa on viimein riittävästi, että kuvat keittiöstä onnistuu. Seuraavaksi muutama otos meidän kyökistä



Ennen naulakko oli eteisessä kangaskassinaulakkona, mutta uudessa huushollissa se siirtyi keittiöön kannattelemaan pyyhkeitä, essuja ja patalappuja. Kymmenlaadut-taulu on parin vuoden takaiselta Kuusamon reissulta ja löytyi paikalliselta kirpparilta.




En ehkä ole aikaisemmin esitellyt toista kirpparilöytöä eli iki-kalenteria. Pitkään pähkäilin, jotta ostanko sen vai en, koska hinta oli hintsan suolainen. No, ostin kumminkin ja hieno se on! Tosin olen hieman laiska kääntämään päivää, ehkä kerran viikossa muistan. Yleensä näin sunnuntaisin.




Seinälle on päässyt myös perinteikäs julistetaulu. Vaikka näitä on tiimaritjapiimarit pullollaan, tämä on saatu tuliaisena Pariisista. Kehykset sain Tiunulta.





Pakastimen päällä on metallinen kerrosvati. Ylähyllyllä on kirpputorilta löydetyt Joensuu-tuhkis ja vanhat pyörän merkit. Sardiini-rasian ostin huikaisevien värien vuoksi kesällä Pariisista ja Jeesus-paahtoleipämuotti on parin vuoden takaiselta Berliinin reissulta. Alahyllyllä on pullonavaajaa ja sydän. Sekä magneetistä irronnut Prahan katutyltti.






Pakastimen päällä on myös talousvaaka, joka toimittaa sipulien säilytysvirkaa ja apple pie-loota, jossa on Laitilan limonaadipulloja. Vanha kahvipurkki on täynnä kakkutarvikkeita ja päällä olevat rasiat on Mokosta ja toinen Pariisista.





Yhdellä keittiön tasoista on osa Riihimäen lasipurkeista. Kaikissa ei ole kantta, kantena on voimapaperi ja nauhaa. Värikäs, pullonkorkki-pannunalusta on Pariisista ja peltinen mitta Valtterin kirpputorilta. Nyt siinä töröttää kauhat ja salaattiottimet. Mortteli on Hackmanin, pippuri- ja suolamyllyt Iittalan.

tänään

Viimeisten työjuttujen vääntämistä viinirypäleiden voimalla. Aina välillä pienet "bin-ladenit" eli varttitunnin päikkärit, jotka tosin tahtoo venyä tripla-ladeneiksi. Mistähän tätä unta riittää niin paljon? Toisaalta, on erittäin suuri nautinto, että saa väsymyksen hetkellä kömpiä unille milloin kainalossa hän tai kissa. Kunhan on jompikumpi ja uni.





Tunnelma on ajoittain kuin kuvan kallolla. Hiukan jähmeä. Kallo on noin 14 vuoden takaiselta laskettelureissulta Andorraan. Keltainen maljakko todennäköisesti Nanny Stilliä ja on hänen kirpparilöytönsä. Samalla kierroksella mie löysin valkomustakultaisen Arabian maljakon. Sitä en tosin teidä, onko maljakko alunperin ollut tuon värinen vai onko joku orastava posliinimaalari sen kuvittanut. No, samapa tuo, tykästyin silti halkeamasta huolimatta. Kumpparit on miun ensimmäiset Nokialaiset. Muistan vieläkin yhden kesän, jonka viipotin kokonaisuudessaan punaisissa kumppareissa ja ruskeissa shortseissa, t-paita taisi kuitenkin vaihtua toisinaan. Olin ehkä 6v. ja fashion jo silloin.

joululahjoja

Olin ilmeisesti ollut erityisen kilttinä, koska pukki toi melkoisesti huippuja lahjoja. Suurin yllätys oli Finellin emalikulho Esteri Tomulan sienikuvioinnilla. Täytyy tunnustaa, että liikutuin ihan kyyneliin asti, kun tämä tuli paketista. Olen toivonut kulhoa jo pitkään, mutta niitä ei hirveästi pyöri vapailla markkinoilla. Hän oli nähnyt suuren työn ja vaivan metsästäessään sitä ja lopulta kulho löytyi huuto.netistä ja tiukan huutelun jälkeen se päätyi miulle lahjapakettiin. JEEEEE!!




Toinen huuto.net lahja oli miulla jo ennen joulua tiedossa ollut Nurmesniemen Pehtoori-pannu. Hän huusi sen minulle ja myyjä sanoi pannun olevan huonossa kunnossa, joskaan hän ei ollut yrittänyt sitä putsata. Mie soodalla sitä hiukan putsailin ja nyt se hohtaa kuin uusi. Pienellä vaivalla sai edullisen pannun priimakuntoon. Pehtoori-pannusta olen myös haaveillut jo useamman vuoden.





Sain lahjaksi myös täydennystä Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaan. Aikaisemmin miulla oli vain yksi pieni jälkiruokakulho. Pukki toi niitä kolme lisää ja teepannun. Isomman tarjoilukulhon ostin Kitteen tehtaanmyymälästä 2.laatuisena joulukuun alussa.




Papershopin huikeista naruista suap askarteluvietin iskiessä aikaiseksi vaikka mitä!




Vuosikausia olen seurannut ajan kulumista Mauri Kunnaksen kalentereista. Tänä vuonna tähän tuli poikkeus, koska paketista paljastui Cats Let Nothing Darken Their Roar- kalenteri. Siihen ei tohdi tussata "hammaslääkäri klo 14"-tyyppisiä merkintöjä. Onneksi äitee oli hommanut toisen kalenterin johon menot voi huoletta merkitä.




Joulun suuriin yllätyksiin kuului myös Le Havre-elokuvan juliste. Juliste oli ollut ilmainen ja vaatinut hiukan soittelua eri elokuvateattereihin, jotta löytyisikö niistä ylimääräisiä julisteita. Maksaakin oli luvattu, mutta julisteen antajalla oli ollut joulumieltä ja hää oli lahjoittanut sen ilimaseksi. Olin superyllättynyt, kun tämä löytyi kääröstä. Tätäkin olen toivonut siitä lähtien kun näin elokuvan. Entuudestaan miulla on Kaurismäen Pidä huivista kiinni Tatjana-juliste. Tämän laitan kehyksiin kunniapaikalle. Seinälle pääsyä odottaa myös huikea Jeesus-printtityö, jonka PM meille oli hankkinut. Siitä kuvia kunhan se on päässyt seinälle.

Appelsiinisuklaa-muhvinit

Pohja

200 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
4.5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
150 g appelsiinisuklaa- rouhetta

raastetun appelsiinin kuori ja puristettu mehu

2 dl maitoa

Kuorruteeseen
kermaa

ripsaus kreemijauhetta

sokeria

keltaista pastaväriä

Päälle

mustia ja keltaisia hippusia

Vaahdotin rasvan ja sokerin. Munat perään yksitellen ja sit vatkuloidaan. Sit kuivat aineet, suklaa, appelsiiniraaste ja -mehu ja maito ja sekoitetaan. Mie laitoin taikinan isoihin amerikanmuffinivuokiin ja paistoin 225 asteessa n. 15 min.

Täytteen ainekset sekoitin vatkaimella ja pursotin jäähtyneiden kuppikaakkusten piälle.

Näitä syötiin joulukuussa brunssilla Tipun, JJ:n ja muun seurueen kera. Tosin pölövästi kun oon, menin laittamaan strösselit edellienä iltana ja tietenkin ne oli aamulla sulaneet kuorrutteeseen.