Kylttejä anyone?

Olen maanisen innostunut kylteistä. Aina kun näen kirpputoreilla ja turuilla kylttejä, ne on melkein pakko saada. Niitä onkin siunaantunut meille jo melekosesti.



Tämä kyltti on Iisalmesta, jostain kuppaskämäsestä ja pahalta haisevasta kirpparilta. Koska se on metallia, se taisi maksaa 1,5 e-2 e, en muista ihan tarkalleen. Keittiössä oleva teline ja ihanaihana Finellin emalikattila on Jyväskylästä loputtoman suurelta Seppälän kirpparilta. Maatuskapurkin takana kurkkii Urkki-lasinaluset.




Mopon rekisterikilvet löytyi muutama vuosi sitten täältä Valintakirppikseltä. Kuvassa myös Jyväskylästä löytynyt Fazer-loota levyineen. Pinssi on Berliinistä.




Olohuoneen kirjahyllyn päällä on pimeässä hohtava varauloskäytävä-kyltti. Hyllyn päällä on myös ikirakkauteni jouluvalot all year round!




Makuuhuoneessa hajuvesikaapin (entinen lääkekaappi, löytyi Fidasta 3 eurolla. Vaati parisuhdetaistelua adoptoida ja saada seinälle) päällä on viimeisin löytö: rekan (?) rekisterikilpi. Myös tämä hohtaa pimeässä. Kaapin ovessa oleva Linnanneitomagneetti- sarja on Olavinlinnan lahjapuodista.




Makuuhuoneen matkamuistelohyllyllä on aiheellinen Käytä kuulon suojaimia- kehotus (jotkut ovat ehkä joskus huomattaneet öisestä korvia huumaavasta kuorsauksestani). Meille myös hankittiin männä viikolla punaiset kuulosuojaimet. Tosin ei kuorsauksen vaan ompelun takia. Kuulemma ompelukoneen ja saumurin säksätys höystettynä raskaalla kiroilulla on infernaalista kuunnella.



Tämä kyltti on eteisessä kangaskassinaulakon yläpuolella muistuttamassa käsien suojelun tärkeydestä. Myös tämä kyltti, kuten kuulosuojainkylttikin on sieltä Iisalmen ei-niin-viehättävältä kirpparilta.

mennyttä äitienpäivää

Mie tekasin äitienpäiväksi kaakkusia. Tosin paikalla olimme vain me kaksi. Ja me ei olla äitejä muille kuin meidän karvaiselle kissalapselle, mutta eihän se estä äitienpäivän juhlintaa!

Todelliset syyt olivat kuitenkin
a) teki mieli älyttömästi kalavoileipäkakkua. On tehnyt Eerin 2v. synttäreistä lähtien, jonne JJ oli tekaissut loistokkaan kalakakun
b) halusin testata tilaamiani muotteja ja pastavärejä
c) edellisestä prinsessakakusta on AIVAN liian kauan



Tilasin Confetista neljää erilaista pastaväriä ja neljä erilaista muottia. Kaksi muoteista oli liljan mallisia, yksi päiväkakkara ja yksi pienenpieni muratinlehti. Koristeiden teko oli melko vaikeaa. Värjäilin sokerimassaa ja sitten testailin mitä milläkin tulee. Sitä en tajunnu, että koristeiden pitäisi antaa kuivua pidempään. Hyvin herkkiä hajoamaan hyö oli myös. Liljoja ja lehtiä laitoin prinsessa-tyyppisen kakun päälle.




Kakun päällä näkyy tomusokerikökkäreitä. Kokeilin ensimmäistä kertaa marsipaanin kaulintaa tomusokerilla, mutta taidan jatkossa pitäytyä tutussa ja turvallisessa kahden muovin välissä kaulitsemisessa.
Pohjana on 5 munan peruskakkupohja, täytteessä on 1prk mascarponea, yksi purkki vispikermaa, ½ sitruunan raastettu kuori, 3 dl pakastevadelmia ja n. 2 rkl kreemijauhetta.




Kalakakku on tehty melko tarkalleen Kinuskikissan hyväksihavaitulla ohjeella.

Parasta tässä kakkuhulluttelussa oli se, että kakkua sai aamu- ilta JA välipalaksi.

Suklaapuolukka-kuppikaakut

Näit tuli jotain parikymmentä

200 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
4.5 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
150 g suklaa- rouhetta

1,5 dl jäisiä puolukoita

2 dl maitoa

Kuorruteeseen
200g maustamatonta tuorejuustoa
vaniljasokeria hintsan
tomusokeria sopivasti
punajuurten lientä sen verran kun huvittaa

Vaahdotin rasvan ja sokerin. Munat perään yksitellen ja sit vatkuloidaan. Sit kuivat aineet, suklaa, marjat ja maito ja sekoitetaan. Mie laitoin taikinan isoihin amerikanmuffinivuokiin ja paistoin 225 asteessa n. 15 min.

Täytteen ainekset sekoitin vatkaimella ja pursotin jäähtyneiden kuppikaakkusten piälle. Sit vielä vähän sydämiä ja a vot!

Tilauskakut

Mainitsin aikaisemmin, että lupasin tehdä työkaverini juhliin kakkuja. Niitä tein hartaudella ja yhteensä aikaa meni 17 h ja tarvikkeisiin n. 105 euroa. Oli hyvin opettavaista huomata, että kuinka "edullista" itse tekemä on. Ainekset oli tuplaten kalliimmat mitä arvelin, joten jos työlle ei laske hintaa, sitten saapi edullisemmin kuin leipomoista yms. Mutta muille tekemisen pulma on siinä, että kuinka paljon ilikiää pyytää työstä. En ole kuitenkaan mikään kondiittori, eikä miulla ole mitään koulutusta (jos ei lasketa sitä, että pidimme Jopen kaa pienenä kokkikerhoa, jossa me kerättiin rahat, äiti leipoi ja myö syötiin.)

Olin melkoisen rättipoikki, kun koko urakka oli ohi. Tein 3 vadelma-kermakakkua (joista yksi gluteeniton), liha- ja kalavoileipäkakut ja mascarponemansikkavalkosuklaa-kakun. En jaksanut ottaa edes kuvia, paitsi kermakakusta. Mut ne onnistui maultaan parhaiten mitä oon ikinä kermakakkuja tehnyt. Myös kalavoileipäkakun täyte oli ainakin loistokas!


Kuvakin on ihan pimiö, pöh.

vapun jälkeen

Eilen vietimme vappua hokien "vihataanvappuavihataanvappuavihataanvappua". Tai siis huastelimme kyllä myös myös muusta. Muisteloimme mistä kenenkin vappuviha on saanut alkunsa ja lähes kaikilla oli kuitenkin lapsena hyvät fiilikset vapusta, mutta itse ainakin kadotin ne jonnekkin teiniangstin ja opiskeluördäyksen pusikkoihin. Nykyisin parhaat vaput on ei-vappuja, kuten eilen. Tai silloin pari vuotta sitten, kun siivosin maanisesti keittiön kaappeja laittaen uusia hyllypapereita ja sen jälkeen muutaman päivän kuluttua mentiin SMG:n keikalle, Hookotti huusi "Soittakaa sitä banjoa" ja oli ihan kevät.
Eilisen antivappu toi kuitenkin tullessaan päänsärkyisen ja pahan makuisen vappupäivän, jota lievittämään tein helekutin hyviä foccacia-hampurilaisia ja pottuloita (tai ne kyllä teki rainbow).


Pihvit tein naudanjauhelihasta, creme fraichesta ja kuivatusta sipulista. Foccacia-taikinaan laitoin tuoretta basilikaa ruukullisen. Hampulaisen väliin lisäksi paistettua sipulia, mozzarellaa, tomaattia, valkosipuliaiolia, rucolaa ja viinisuolaheinää. Jos ähkyltäni kykenisin, söisin vielä toisen.

valamista!

Vihdoin siksak-kolttu on valmis! Se jäi erittäin vaiheeseen ompeluksen loppuessa kuukausi takaperin. Kaula-aukko ja miehusta onnistuivat harvinaisen hyvin, laskokset vähän niin ja näin. Alkuperäisenä tarkoituksena oli laittaa kainaloon vetoketju, mutta sitten totesin, jotta "en jaksa, pujottauduin kaula-aukosta". Vetoketjulla olisi tietysti saanut hiukan skarpimman, mutta näin se on ehkä rennompi. Jäädään odottamaan Ranskan reissua ja flaneerauksia illallisille.