sain haasteen

Säännöt ovat seuraavat:

a) kiittää haasteen antajaa: Kiitos joo, kiitti vaan PeeÄm.
b) antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle- haastettavat: en tunne nuin montaa... no Tiunu ja Anne ainakii
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta - lukekaa ite tiältä
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1) en saa millään aikaiseksi työjuttuja juuri nyt. vaikka pitäisi kirjoittaarustata ihan hirmuna.

2) kaikki miun flunssat kiipii suoraan poskionteloihin, josta seuraapi tuhellus.

3) berliini on miun lempikaupunki, mutta hs:n viimeaikainen berliini-innostus jostain syystä ei kiinnosta. jopa ärsyttää.

4) haluaisin lukea enemmän kirjoja. silti tuijotan vaan telkkaria. jos joskus saan vääntäydyttyä kirjojen pariin, nukahdan asap.

5) tykkään hirveästi erilaisista kartoista ja minulla on (lähes) pettämätön suuntavaisto, joka jaksaa herättää ihmetystä aina muiden seurassa. (tai siis jos olemma jossain ulukomaella vaekkapa ja muut luulee, et ollaan eksytty ja mie tiedän het missä ollaan ja miten piästään pois. )

6) olen huomannut, ettei ne omat lapset olisikaan ehkä ihan NIIN kauhean kaukainen ajatus. Minttu-täti alkaa vaan jo siellä harjotella kehtolauluja ja vaipanvaihtoa.

7) olen hiton ylypee savolaisuuestani.

8) ehkäjoskusjos alakaa opettaminen tympimään, perustan kahvilan, kakkukahvilan.

kakkuikakkui

Meillä kävi kylässä alkusyksystä kuukauden ikäinen Keppos-vauva ja tottahan se on tulevalla suurmiehellä oltava jo oma nimikkokakku.
Viritelmä oli prinsessakakkuhenkinen, tosin vadelman korvasin mansikoilla, joka ei ollut kauhean onnistunut veto. Mansikka ei ollut marsipaanin rinnalla riittävän maistuva. Maullisesti pliisu lopputulos. Koristelussa testailin juuri ostamiani kirjainmuotteja värjättyyn marsipaaniin. Tai siis mie tein kirjaimet ja hän muotoili ne näköisiksi.


Tästä appelsiini-suklaakakusta olen tehnyt syksyn aikana kolme eri versiota. Ohje on kutakuinkin Kinuskikissan vastaava, tosin mie laitoin täytteeseen rouhittua appelsiinikrokanttisukulaatia ja sivuille kermapursotukset. Lehdet on värjättyä marsipaania. Kuvan kakku oli äidin synttärikakku, kun synttärit osui samalle viikonlopulle kuin meidän ex-kodin loppusiivous ja hän asunnonomistajana tietenkin heilui mopin varressa.



Sokerina pohjalla on jokavuotinen ylläri eli millaisen synttärikakun saan häneltä. Tänä vuonna oli loistava tekarikakku, olenhan jo lähemmäs satavuotias. Ojensin kakun teossa hiukan auttavaa kättäni, kun hän seminaarityön uuvuttamana oli valvonut 24 tuntia putkeen eikä kerman vispaaminen kuulemma ollut se päällimmäinen asia mielessä. Huippu se on kuitenkin! Ensi vuotta ja tasakymmeniä odotellessa.

uuden kodon sneak peek

Tässä muutamia kuvia uudesta kodosta, vaikka vielä on muutama loota tyhjentämättä ja sitten olisi kaikki kohillaan. Täällä uudessa huushollissa tuntuu, että tilaa on valtaisasti entiseen verrattuna. Tulee melkein ressi, että ehtii oleilemaan kaikkialla.


Kirjahylly on melkoisen valmis. Ostettiin lisää hyllylevyjä ja nyt meillä on kokonaispituutena neljä metriä entisen kolmen sijaan. Tosin alkaa käymään jo nyt ahtaaksi, kun hän on innostunut lisätilasta hankkimalla lisää kirjoja. Yllättääkö tämä meitä ketään? Eipä taida. Kattolamppu löydettiin paikallisesta rautakaupasta ja se oli viimeinen laatuaan.




Viimein saatiin taulutkin seinälle. Vanhasta huushollista kelpuutettiin vain muutama vanha taulu. Muut on uusia tai vihdoin kehykseen saatuja. Osa on kortteja, osa on keikkajulisteita ja osa ihan virallista taidetta. Isoin ihanuus on Ikeasta. Työpiste on vielä eniten vaiheessa. Siitä sitten joskus lisää, kun kaik on kohillaan.



Parveke on ollut valmiina jo pitkään. Liekö siksi, että se on helpoin "sisustaa" kokonsa puolesta. Mutta se on oikke mukava. Hedelmälaatikko on Joonan tarkkailutorni, josta vahtii naapurustoa.



Tässä hää pitää tosin vahtia uudella rahilla. Se on Ikeasta. Katsoin vaan netistä nopsaan, että tuollanen joo ja laitoin ostoslistan Sampsalle. Yllätys oli melkoinen kun rahi olikin kolme kertaa isompi kuin olin kuvitellut. Asiaa olisi tietenkin voinut helpottaa se, että olisin kattonut mitat, mutta sattuuhan näitä. Päällystin sen ihanalla Marimekon kolmiomikälie-kankaalla. Eikä se enää ole yhtää liian iso. Se on just hyvä.

Matka

Kesäinen matkamme Ranskaan oli täynnä hienoja maisemia, ihania taloja, runsaita puutarhoja, erittäin hyvää ruokaa ja juomaa. Kuvan talo ja sen puutarha oli majapaikkamme Normandiassa viikon ajan. Siellä asustaa ystävämme vanhemmat, jotka erittäin vieraanvaraisesti ottivat finskit huomaansa ja esittelivät kaunista Normandiaa.



Ajelimme paljon ja näimme ihan mielettömästi viikon aikana. Miulle ehkä suurin ihmetys oli Mont Saint-Michel, saari meressä, jossa aikoinaan toimi luostari. Huipulle oli tuhansia portaita, mutta kipusimme ne hänen kanssaan urhoollisesti.


Tämä näkymä on luostarin alastulosta.


Kävimme myös vanhassa merirosvokaupungissa, Saint-Malossa. Siellä söimme crepsejä ja joimme omenasiideriä. (kuinka Normandialaista!)



Kiitoksena kestityksestä teimme kakun isäntäväelle. Kakunteko oli melekonen voimain ponnistus, kun kaikki aineet ja välineet oli ihan erilaisia kuin kotona. Aineksien löytäminen oli myös erittäin haasteellista. Mutta tuli siitä ihan hyvää kuitenkin.








Pariisissa olimme vajaan viikon. Kontrasti Normandiaan oli melkein liian iso. Rauhallisuudesta keskelle helekutin kuumaa miljoona kaupunkia oli hintsan verran ahistavaa. Ennen kaikkea turistimassat Eiffelillä, Notre Damella ja Versaillesissa saivat halumaan jonnekkin väjemmille vesille. Niitä löytyi onneksi Maraisin kaupungin osasta. Onneksi löytyi myös mojitot!

uudesta

Vähän epätarkkoja ja sumeita kuvia uuden kodon parvekkeelta. Ja auringonkukista, jotka isi toi tullessaan. Viimeinkin melkein kaikki tavarat on purettu, asennettu ja viritetty. Matkalaukkuelo ja välitilalimbo on onneksi tältä erää ohi.

ei prkl !!!!

Sen lisäksi, että universumi testaa huumorintajuani vesivahingon ja pakkomuuton merkeissä, niin vesimelonina kakun päälle MEIDÄN AUTO VARASTETTIIN ! ! ! ! ! ! ! !

ai tätä vitutuksen multihuipennusta. Huomenna piti alkaa roudaamaan kamoja jo uuteen kotoon, mutta kuinkas sitten kävikään. Menneitä on ne ajat, kun pyörän tarakalle sidottiin puutarhahuonekalut, lumilauta ja kissa kuljetuskopassaan.

Töihinkin pitäisi jotenkin päästä.

Missing my little red riding Honda. Sen tunnistaa kojelaudassa heiluvasta Jeesuksesta.


Honda, tule takaisin. We miss you !


edit. Myös uudessa asunnossa messävä kosteusvaurio kylpyhuoneen katossa. Miksi, universumi, miksi 0_o ?

Mutta Honda löysi tiensä kotiin <3.

Muutoksia

Vesivahinko paljastui sen verran mittavaksi, että asuminen kotona ei enää luonnistu. Kaksi viikkoa olimme "evakossa" Ranskassa ja sen jälkeen molemmat kotoilimme äitiemme helmoissa vajaan viikon ja nyt olemme olleet ystävän tykönä tovin ja olemme vielä noin kaksi tovia. Vesivahinko tuotti myös kengänkuvan pyrstöön eli joudumme muuttamaan. Se on meille molemmille melkoisen kova pala, koska olemme viihtyneet loistokkaasti pienessä asunnossamme. Kun on 7 vuotta asustanut yhdessä paikassa jonka on saanut muokattua juuri oman näköiseksi, on tuskaisan haikeaa lähteä. Ja vielä hyvin yllättäin.

Kun saimme tiedon, että lähtö on edessä, aloimme maanisesti etsiä uutta huushollia. Aika monta puhelinsoittoa ja muutaman näytön jälkeen löysimme valoisan ja mukavan oloisen kaksion parin kilometrin päästä keskustasta. Meille luvattiin puhelimessa asunto ja sovimme sopimusten allekirjoittamisen eiliselle. Vuokranantajille tuli s u u r e n a yllätyksenä parisuhteemme laatu. Oli hiukan kuumottavaa odottaa saadaanko asunto vai ei. Mutta tovin juteltuamme hyö totes, että " työ ootte kyllä oikein mukavia" ja puolin ja toisin kutsuttiin kahville. Saimme myös vakuutella, ettemme ole kuin Salatuissa elämissä. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Eli saatiin uusi asunto reilussa vuorokaudessa. Aika hiton hyvin ottaen huomioon ajankohdan, kun uudet opiskelijat rynnistää kaupunkiin, kissanpojan omistajuus ja se, että olemma tosiaan molemmat hamehelunoita.

Nyt on sitten tiedossa ankaraa laatikoiden metsästämistä, tavaroiden siivoomista ja ehkä karsimistakin ja sitten muutto. Kuvia saan tänne joskus tulevaisuudessa, kunhan meidän kaikki kamat on yhden katon alla eikä pitkin kyliä mikä missäkin.