Vesivahinko paljastui sen verran mittavaksi, että asuminen kotona ei enää luonnistu. Kaksi viikkoa olimme "evakossa" Ranskassa ja sen jälkeen molemmat kotoilimme äitiemme helmoissa vajaan viikon ja nyt olemme olleet ystävän tykönä tovin ja olemme vielä noin kaksi tovia. Vesivahinko tuotti myös kengänkuvan pyrstöön eli joudumme muuttamaan. Se on meille molemmille melkoisen kova pala, koska olemme viihtyneet loistokkaasti pienessä asunnossamme. Kun on 7 vuotta asustanut yhdessä paikassa jonka on saanut muokattua juuri oman näköiseksi, on tuskaisan haikeaa lähteä. Ja vielä hyvin yllättäin.
Kun saimme tiedon, että lähtö on edessä, aloimme maanisesti etsiä uutta huushollia. Aika monta puhelinsoittoa ja muutaman näytön jälkeen löysimme valoisan ja mukavan oloisen kaksion parin kilometrin päästä keskustasta. Meille luvattiin puhelimessa asunto ja sovimme sopimusten allekirjoittamisen eiliselle. Vuokranantajille tuli s u u r e n a yllätyksenä parisuhteemme laatu. Oli hiukan kuumottavaa odottaa saadaanko asunto vai ei. Mutta tovin juteltuamme hyö totes, että " työ ootte kyllä oikein mukavia" ja puolin ja toisin kutsuttiin kahville. Saimme myös vakuutella, ettemme ole kuin Salatuissa elämissä. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Eli saatiin uusi asunto reilussa vuorokaudessa. Aika hiton hyvin ottaen huomioon ajankohdan, kun uudet opiskelijat rynnistää kaupunkiin, kissanpojan omistajuus ja se, että olemma tosiaan molemmat hamehelunoita.
Nyt on sitten tiedossa ankaraa laatikoiden metsästämistä, tavaroiden siivoomista ja ehkä karsimistakin ja sitten muutto. Kuvia saan tänne joskus tulevaisuudessa, kunhan meidän kaikki kamat on yhden katon alla eikä pitkin kyliä mikä missäkin.
Valoa tunnelin päässä siis. Hienoa, että asunto löytyi. Millon tuparit ;)?
VastaaPoistaKiinnostais kyllä millainen se pelätty 'kuin Salkkareissa' -elämäntyyli olis ollut. Kyllä siitä sarjasta muistikuvieni mukaan löytyy ei-toivottuja vuokralaistyyppejä ihan enemmistön edustajien puolelta enempi...
HooKotti
Jos uskallamme tupareita pitää, niistä tulee Hiljaisuuden retriitti- teemakarkelot. Joku männä vuosien vuokralainen oli juhlinut niin onnistuneesti, että poliisitkin halusivat osallistua juhlintaan. Tästä vuokraemäntämme on edelleenkin sydämistynyt. Pyhästi vannoimme, ettemme ole partypeople, eihän muutamaa viinituokkosta hyvässä seurassa lasketa ;).
VastaaPoistaEnää pitäisi saada hinattua baarikaappimme sisältö sinne huomaamattomasti.