kakkuikakkui

Meillä kävi kylässä alkusyksystä kuukauden ikäinen Keppos-vauva ja tottahan se on tulevalla suurmiehellä oltava jo oma nimikkokakku.
Viritelmä oli prinsessakakkuhenkinen, tosin vadelman korvasin mansikoilla, joka ei ollut kauhean onnistunut veto. Mansikka ei ollut marsipaanin rinnalla riittävän maistuva. Maullisesti pliisu lopputulos. Koristelussa testailin juuri ostamiani kirjainmuotteja värjättyyn marsipaaniin. Tai siis mie tein kirjaimet ja hän muotoili ne näköisiksi.


Tästä appelsiini-suklaakakusta olen tehnyt syksyn aikana kolme eri versiota. Ohje on kutakuinkin Kinuskikissan vastaava, tosin mie laitoin täytteeseen rouhittua appelsiinikrokanttisukulaatia ja sivuille kermapursotukset. Lehdet on värjättyä marsipaania. Kuvan kakku oli äidin synttärikakku, kun synttärit osui samalle viikonlopulle kuin meidän ex-kodin loppusiivous ja hän asunnonomistajana tietenkin heilui mopin varressa.



Sokerina pohjalla on jokavuotinen ylläri eli millaisen synttärikakun saan häneltä. Tänä vuonna oli loistava tekarikakku, olenhan jo lähemmäs satavuotias. Ojensin kakun teossa hiukan auttavaa kättäni, kun hän seminaarityön uuvuttamana oli valvonut 24 tuntia putkeen eikä kerman vispaaminen kuulemma ollut se päällimmäinen asia mielessä. Huippu se on kuitenkin! Ensi vuotta ja tasakymmeniä odotellessa.