Vielä kerkesin!

Vielä kerkeän toivottaa pääsiäistä seuraavan kakkusen myötä

Sekoilua tehtaanmyymälässä

Viime lauantaina päätimme hänen ja M:n kanssa suunnata Kiteen Marimekon tehtaanmyymälään. Olen asunut Joensuussa jo kymmenen vuotta, mutta en oo ikinä käynyt Kitteellä. No nyt oon. Ja kreisisekoilushoppailun jälkeen mentiin vielä Kiteen Hovin seisovaan pöytään, melko herraskaista eikö? (Luulin, ettei Kiteen Hovin kaltaisia paikkoja ole enää maalimassa, mutta näkkyyhä nuita olevan.)

Olin kuullut tehtaanmyymälästä juttua "seonpienijakalliseisielloomitään", joten odotukset eivät olleet kovin suuret. Kuinkas sitten kävikään, siellä oli P A L J O N vaatteita alennuksin ja ilman. Ensimmäinen tunti meni vaan vaatteita kolutessa ja sovitellessa. Marimekko on huippu ja ihana ja ihan paras. Vaatteiden jälkeen toinen tunti meni kankaisiin. Siellä oli vaateompelukankaita 5 e/ metri. Sekosin.



Meinasin ostaa kuvan trikookoltun valmistujaisiini viime joulukuussa, mutta 150 euroa trikoovaatteesta on liikaa jopa miulle. Kitteellä ihanuus oli mikroskooppisen pienen tahran takia noin 40 % alennuksessa, joten olihan se pakko saada. Kun se istuu niiiiiiiin hyvin ja on niiiiiiiin ihanan tuntuinen päällä.



Hän osti Iloisen takin ja oli siitä hyvin iloinen. Värit sopii hänelle loistavasti ja tarvitseehan äikänope työvaatteita. Mie tosin saatan lainata tätä, jos hänen silmä välttää.



Tätä puuvillakangasta, jossa on himpun stretchiä, ostin 2.5 metriä. Vielä en ole tosin keksinyt mitä siitä, mutta ehkis jonkinmoinen kolttuhursti vois olla paikallaan.


Vaaleaharmaa pitsikuvioinen puuvilla oli kilohinnalla ja sille taisi jäädä hinnaksi 8e. Siitä meinasin omplasta yksinkertaisen a-linjaisen koltun, jota voi pitää kesällä kibbutsilla (kai sielläkin edes vähän vapaa-aikaa on, jotta voipi lekotella pihakoivun alla keinussa). Sitten mukaan tarttui raitatrikoota aimo pala. Melko paljon ommeltavaa. Kaapissa odottaa myös uimapukukangasta, uusimmassa Ottobressä oli tankinin ja hipstereiden ohje. Näiden lisäksi kaapissa odottaa Nanson trikoo, josta olisi tulossa spandexit, Marimekon markiisia kassiin ja tuolin verhoiluun, vihreävalkoista puuvillaa kesämekkoseen ja ...

Uusimmat kirpparilöydöt

Pitkään aikaan ei huvittanut käydä kirppareilla. Tuntui, ettei sieltä mitään löydä ja kaikki paikat on jo ennestään täynnä tavaraa. Tauko teki hyvää ja nyt jaksaa taas uudella innolla koluta niitä löytöjä etsien.



Nämä emalikulhot löytyivät perjantaina, kun töiden jälkeen kävimme hänen kanssaan yhdessä vakikirpparissamme. Pienemässä ollut lappu väitti sen olevan Finelliä, ehkä isokin on. Tiiä häntä, yhteensä ne maksoivat 7.5 euroa.




Metallilaatikko ja -purkki on hänen löytöjä. Nää oli hintsan verran hinnakkaammat, mutta hyväkuntoiset ja symppikset. Kahvipurkki jatkanee eloa kynä- tms. purkkina ja sukulaatiloota ehkäpä postikorttien säilytysrasiana.




Tämä huikea Fazerin suklaanappi-laatikko löytyi muutama viikko takaperin. Se sointuu huipusti meidän aikaisempaan Fazerin puulaatikkoon, jossa säilytämme cd-levyjä. Siitäkin kuva ehkä myöhemmin sekä muista lukuisista löydöistä.

Valmis kolttu

Olen unohtanut mainita, että onhan harmaa trikookolttu ollut valmiina jo parisen viikkoa. Se on ihanan kevyt ja rento päällä, melkein kuin yökkärissä hiippailisi. Siinä lienee syy miksi harrastan vaan trikoisia yläosia. Ne on nopeita tehdä ja supermukavia käytössä. Ainoana miinuspuolena lienee trikooseen helposti tulevat reiät, esim. laukun soljesta.



Kuvassa kolttu on hiukan ryppyinen, koska kaivoin sen kaapin ummenista. Helmet tein itse talvella (toim.huom. paljon ennen Kotivinkki 101 ideaa ilmestymistä). Ne on pähäkät, mutta melkoisen raskaat.

Kevät missä lienet!

Mieli olisi jo keväässä ja vähän kesässäkin, mutta ulkona on kaikkea muuta. Sumua, kylmää ja vesisadetta. Erittäin epäoptimaalista siihen, että saisin viimein Berliinin
löytöni jalkaan. Ne oli sen verran hinnakkaat ja hiton hienot, ettei niitä parane laittaa jalkaan ennen kuin kuiva asvaltti on ilonamme.

Löysimme kengät netistä ennen matkaamme. Tai oikeastaan hän löysi. (Hän jaksaa koluta nettisivuja ja -linkkejä loputtomasti. Mie hermostun jo viidessä minuutissa.) No joka tapauksessa, kengät bongattiin ja koska reissu oli jo tiedossa, ohjelmistoon lykättiin myös vierailu alla olevassa puodissa.

http://www.zeha-berlin.de/en/

Olin jo etukäteen päättänyt, että haluan mustat, vanhan hiihtomonon malliset kengät. Kun sitten viimein taivalsimme puotiin parin eksymisen ja PikkuMintulle soittelun jälkeen, löysimme ihanan Zeha-kaupan. Se on siellä Berliiniin äveriäämällä puolella ja myö ei tosiaankaan olla (tai ainakaan näytetä) varakkailta. Silti palvelu oli loistokasta, kun vesisateen läpi käpyttelimme unelmatossuja kohti. Silmälasit huurussa hiki otsalta tippuen kokeilimme lukuisia kenkiä. Päädyin valitsemaan yllä kuvassa olleet tossukat. Hän kysyi minulta kolme kertaa haluatko tosiaan nuo? Eikä haluatko tosiaan nuo SINISET? Vastasin joka kerta haluanhaluan. (hän osti kahdet parit kenkiä, mie vaan yhdet.)

Kengät ostettiin ja lähdimme vaappumaan takaisin kotokoloa kohti. Matkalla pysähdyimme pieneen kahvilaan syömään paniineja ja suklaakakkua. Tilasin myös lattea, jota en ikinä saanut eikä saksankielen taitoni riittänyt kysymään sitä uudestaan. Loma jatkui ja kotiinkin palattiin. Jossain vaiheessa kotona tarkastellessa uusia kenkiä huomasin, että nehän on SINISET ! ! Mustat mie oisin halunt. Maksoin siis 209 euroa sinisistä kengistä. I don´t do blue. Hän sanoi miehän kysyin siulta monasti haluatko nuo.

Nyt yli puolen vuoden jälkeen olen päässyt järkytyksestä yli ja hyväksynyt, että miulla on siniset kengät. En malttaisi odottaa, että pääsen käyttämään niitä!

Kakkujen suunnittelupalaverin kakku

Työkaverini täyttää piakkoin pyöreitä vuosia ja hää pyysi, että voisinko leipasta juhliin parit kakut. Lupauduin tietenkin, koska kotonahan miulla on päällä kakkujen tekokielto. Sain sen tehtyäni kerran viikon sisällä yhteensä 7 erilaista kakkua tai piirakkaa just for fun. Nämä tekeleet sisälsi tietenkin parit kakkuraivarit. Nyt kierrän tätä kakkukieltoa sanomalla, että leipomukset on sisällöntuottoa tänne.

Työkaverini tuli meille, jotta pystyimme pohtiman minkälaista ja kuinka monta tarvitaan. Tälläinen suunnittelupalaveri vaatii tietenkin oman kakun! Juhliin lupauduin tekemään 3 kermakakkua, joista yksi on gluteeniton (kaksi näistä menee työpaikallemme), yhden mascarponejuustokakun ja ison kinkkuvoileipäkakun. Hiukan on paineita onnistua, kun on kuitenkin "maksava asiakas" kyseessä.

Suunnitelupalaverin kakku oli mascarpone-mustaherukka-valkosuklaa-juustokakku, jossa on mansikkakuorrutus.



Pohjaksi tein perunajauhoista sokerikakkupohja-tyylisen ratkaisun. Tuorejuustokakuissa käytettävät keksipohjat tahtoo mureta ja sitten ne on kuitenki hitsan verran rasvasia. Pohjaan tuli lasiin laitettuna kolme munaa, saman verran sokeria ja perunajauhoa. Sokeri ja munat vatkataan vaahdoksi ja sitten perään perunajauhot, 1 tl leivinjauhetta, 1,5 rkl kaakaojauhetta. Paistoin 175 asteessa noin 20 min.
Saamani ohjeen mukaan munia olisi pitänyt laittaa vain kaksi, mutta totesin, että "vuokani on niin iso, laitan 3 munaa". Virhe. Siitähän tuli siis melkosen iso kakkupohja, kun tarkoitus oli tehdä vaan pien lätty. Nooh, myöhemmin lisää miten selvittelin tilanteen.

Täytteeseen laitoin
1 prk Flora vispiä vispattuna
250 g mascarponejuustoa
3 dl survottuja mustaherukoita
100g sulatettua valkosuklaata
tomusokeria 2 rkl
8 liivatelehteä

Täytin kakun eilen (yöllä) ja aamulla tein pinnalle mansikkasurvoksesta, mehusta ja 3 liivatelehdestä pinnan.

Feta-pinaattipiirakka oli hitti. Pohjana Sunnuntain ruisperunapohja ja täytteessä chilituorejuustoa siveltynä pohjalle, sekä
1 sipuli pilkottuna
1 fetaloota pilkottuna
1 pss pakastepinaattia
1 prk ruokakermaa
3 munaa
100g juustoraastetta

Kaik ainekset sekasin vaan ja kaato piirakkapohjalle. Sit 175 reilu 40 min.

Koska se kakkupohja olikin tuplasti liian iso, halkaisin pohjan kahtia. Toisen pohjan laitoin ed. mainittuun juustokakkuun ja toisesta puolikkaasta otin lasilla pyöreitä kakkaroita. Väliin tein kreemin johon laitoin
100g maustamatonta tuorejuustoa
1 ½ dl vispattua kermaa
3 rkl vadelmamarmeladia
2 rkl tomusokeria

Kostutin kakkarat maidolla ja laitoin väliin ja päälle reilusti kreemiä. Lopuksi tein sydämiä koristelugeelillä. Aikomukseni oli tehdä kuorrute sokerimassasta, mutta sitten hyydyin (keskellä yötä kakkuilu voip käyä ramasemaan). Sunnuntaiaamuna ne oli kyl hyvii kahvin kans.