Lumitähtöset a'la star wars

Tiunu vinkkasi Star Wars-lumihiutaleista, joista Hän tietenkin innostui suuresti. Kuvien ylimmäinen on hänen käsialaansa, mie ähersin loput. Alin, R2-D2 meni vähän mönkään ja piti oikoa parit mutkat. Paperina ollut normi tulostuspaperi ei ole paras mahdollinen pieneen piperrykseen.

Erinomaisen hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

24.luukku (ja pari aikaisempaa)

Loput veikkoset ovat kerääntyneet kellon päälle todistamaan, että jouluaatto on än-yy-tee-nyt!




Tuutikki pääsi meidän mukaan jouluglögille joen varteen. Lunta vihmoi vaakatasossa, mutta tunnelma, se oli korkealla.

pre-joulukuusi

Koska kuusemme tulee olemaan muovinen, raahasin kotopuolen reissulla maaliman parhaimman PikkuMintun pusikkoon keräämään meille kuusenhavuja. Ne laitoin Riihimäen lasipurkkiin ja parit pallurat koristeeksi ja ka, se on siinä.



Tonttu-ukon olen askarrellut joskus 15 vuotta sitten vanhasta puhelinpylvään eristeestä. Valokuvassa erittäin ihana ilta erittäin hyvässä seurassa tiedätte-kyllä-missä.

päivät 14.-19.

Väliin jääneet päivät ovat menneet vauhdilla. Ensin yötä myöten lahjojen ompelua. Sitten yötä myöten niiden paketointia. Sitten lahjojen vientiä niiden saajille eli kotopuoleen. Sitten joulutodistusten tekemistä. Nyt olisi vielä rästityöhommia ja jouluun enää viisi yötä!!!!!!! Tämän tajuaminen sai aikaan pienoisen ahdistuksen. Sinällään jännä, kun kuitenkin katson päivittäin kalenteria noin 50 kertaa. Nooh, enihau, seuraavat muumihahmot on satunnaisessa järjestyksessä melkosen jouluisissa tunnelmissa.

13.päivä

Emma on heittänyt teatterin siivousluutansa nurkkaan ja kuvittelee selvästi olevansa näyttämön parrasvaloissa. Ilmeisesti näytelmä sijoittuu kaupunkiin lavasteista päätellen.

12.luukku

Päivän luukusta paljastui Mörkö. Tuo hyytävä olento, joka jäädyttää kaikki minne meneekään. Nyt Mörkö on kaapunnut poron ja poroparka karahti heti umpijäähän.

11.luukutin

Niinivaaran Ninjalassa virittäydytään joulun tunnelmaan pipareiden paiston merkeissä. Muumimamma yrittää selkeästi ängetä leipomistouhuihin mukaan. Toivottavasti Mammalle ei käy köpsästi jääkarhun ja pöllön kanssa.

9. ja 10. päivä

Pariskunta Muumipeikko ja Niiskuneiti menivät päiväkävelyllään kylään Rob-Otin luokse. Tunnelma oli hiukan kankeahko. Milloin lie viimeksi vaihdettu Rob-Otin öljyt?



Rob-Otti asuu Muumilaakson laitamilla, ghetossa. Inda-hoodz as the local gansters say. Samaisilla huudiloilla majaansa pitää se kirottu Haisuli.

8. luukku

Haisulin perkele pisti ranttaliksi ja tiputteli kaapista pillejä ja kakkupapereita Joonan ruokakuppiin! Ilmeisesti kostona Niiskun syömisestä. Kunhan saan Haisulin kiinni, heitän se Niinivaaran kauhun hampaisiin.

Kukapa olisi arvannut, että tästä joulukalenterista tulisi tälläinen K-18 jännitysnäytelmä?

7. luukku (ei sovellu herkimmille lukijoille)

Tämän päivän luukun takaa paljastunut Niisku joutui pahaa aavistamattaan kohtaamaan Niinivaaran hurjimman pedon, (ei, se EI kohdannut minua. kiitos vaan.) Joonatanin. Niisku oli vaappumassa kohti uusinta keksintöään, kun peto yhtäkkiä hyökkäsi Niiskun kimppuun. Kuvassa peto haistelee maistellakseen Niisku-paran korvia!

Tämän jälkeen julma peto kohottaa voimakkaan tassunsa, jolla huitaisee Niiskun nenällään ja alkaa villisti pyörittää keksijää ympäri pöytiä. Tämä taitaa olla Niiskun tarun loppu!




Sinne se suuri Muumilaakson keksijä katosi. Pelätyn pedon kitaan.

5. ja 6.päivä

Eilen harrastimme maakuntamatkailua pyhättöömme eli Kitteen Marimekon tehtaanmyymälään. Tällä kertaa meillä oli huikea onni mukana, koska meillä oli oppaanamme vanha Kiteen kävijä, suorastaan esikiteeläinen, itse kuuluisa Hookottilainen. Kyllä se vaan niin on, että matkailusta saa paljon enemmän irti paikallisoppaan kanssa, joka tuntee tavat, kielen ja rahavaluutan vaihtokurssin. Suosittelen lämpimästi kaikille Kiteelle menijöille, ottakaa yksi alkuasukas matkaan, niin johan silmät avautuu ihan toisella tavalla.

Matkailusta johtuen eilenkään ei päivitelty tänne. Eilisen veikko Hemuli otti matkaan tämän päivän heppulin Fredriksonin ja pojjaat lähti tarkistamaan parvekkeen puskan joulukoristetilanteen.

4.päivä

Koko 4.päivä meni hujauksessa, kun ompelin joululahjoja. Lopettelin ompelun vasta reilusti puolen yön jälkeen, joten päivän luukku siirtyi tähän päivään saakka.

Neljännen päivän luukusta tuli Pieni Hemuli, joka pääsi ihmettelemään hänen saumurointiaan.

3.luukku

Tämän päivän luukusta tupsahti Muumipappa. Hää on selkeästi elämänsä risteyskohdassa. Jatkaako matkaansa arvokkaasti kohti autoaan vai lähteekö hulluttelemaan komeiden purkkapakettimiesten kanssa ja hylkää Mamman ja muut entisen elämän rasitteet? Jiäp nähtäväksi.

Joulukalenterin 2.luukku

Tänään tuli Esi-isä. Hää pääs Trabantin kyytiin, joka on tuliainen Berliinistä. Taalainmaan heppa on vanaha ku taivas. Taisin saada sen joskus nelivuotiaana, kun oltiin äiteen ja ipun kanssa humppaamassa nuapurmaassa.

Joulukalenteri 1.luukku

Posti toi meille maailman huisimman kalenterin. Muumi-kalenterin :D ! Oi sitä onnea, kun postipakettia aukaistiin ja sieltä moinen hienous paljastui. Parasta tässä oli se, että se on henkilöltä jota ajattelee kyllä lähes päivittäin, mutta johon yhteydessä (ikävä kyllä) harvemmin. Kiitos kovasti Anne joulunodotusilosta.



Koska kalenteri on SUPERhieno, aioin päivittää tänne jokaisen päivän hahmon seikkailemassa meidän huushollissa.


Ensimmäisenä tuli Miisa, joka on ilmiselvästi kauhuissaan joutuessaan Saimaan-pyörteisiin. Saimaa-rasian on hän tilannut netistä jostain antiikkipuodista, en muista mistä.

sain haasteen

Säännöt ovat seuraavat:

a) kiittää haasteen antajaa: Kiitos joo, kiitti vaan PeeÄm.
b) antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle- haastettavat: en tunne nuin montaa... no Tiunu ja Anne ainakii
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta - lukekaa ite tiältä
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1) en saa millään aikaiseksi työjuttuja juuri nyt. vaikka pitäisi kirjoittaarustata ihan hirmuna.

2) kaikki miun flunssat kiipii suoraan poskionteloihin, josta seuraapi tuhellus.

3) berliini on miun lempikaupunki, mutta hs:n viimeaikainen berliini-innostus jostain syystä ei kiinnosta. jopa ärsyttää.

4) haluaisin lukea enemmän kirjoja. silti tuijotan vaan telkkaria. jos joskus saan vääntäydyttyä kirjojen pariin, nukahdan asap.

5) tykkään hirveästi erilaisista kartoista ja minulla on (lähes) pettämätön suuntavaisto, joka jaksaa herättää ihmetystä aina muiden seurassa. (tai siis jos olemma jossain ulukomaella vaekkapa ja muut luulee, et ollaan eksytty ja mie tiedän het missä ollaan ja miten piästään pois. )

6) olen huomannut, ettei ne omat lapset olisikaan ehkä ihan NIIN kauhean kaukainen ajatus. Minttu-täti alkaa vaan jo siellä harjotella kehtolauluja ja vaipanvaihtoa.

7) olen hiton ylypee savolaisuuestani.

8) ehkäjoskusjos alakaa opettaminen tympimään, perustan kahvilan, kakkukahvilan.

kakkuikakkui

Meillä kävi kylässä alkusyksystä kuukauden ikäinen Keppos-vauva ja tottahan se on tulevalla suurmiehellä oltava jo oma nimikkokakku.
Viritelmä oli prinsessakakkuhenkinen, tosin vadelman korvasin mansikoilla, joka ei ollut kauhean onnistunut veto. Mansikka ei ollut marsipaanin rinnalla riittävän maistuva. Maullisesti pliisu lopputulos. Koristelussa testailin juuri ostamiani kirjainmuotteja värjättyyn marsipaaniin. Tai siis mie tein kirjaimet ja hän muotoili ne näköisiksi.


Tästä appelsiini-suklaakakusta olen tehnyt syksyn aikana kolme eri versiota. Ohje on kutakuinkin Kinuskikissan vastaava, tosin mie laitoin täytteeseen rouhittua appelsiinikrokanttisukulaatia ja sivuille kermapursotukset. Lehdet on värjättyä marsipaania. Kuvan kakku oli äidin synttärikakku, kun synttärit osui samalle viikonlopulle kuin meidän ex-kodin loppusiivous ja hän asunnonomistajana tietenkin heilui mopin varressa.



Sokerina pohjalla on jokavuotinen ylläri eli millaisen synttärikakun saan häneltä. Tänä vuonna oli loistava tekarikakku, olenhan jo lähemmäs satavuotias. Ojensin kakun teossa hiukan auttavaa kättäni, kun hän seminaarityön uuvuttamana oli valvonut 24 tuntia putkeen eikä kerman vispaaminen kuulemma ollut se päällimmäinen asia mielessä. Huippu se on kuitenkin! Ensi vuotta ja tasakymmeniä odotellessa.

uuden kodon sneak peek

Tässä muutamia kuvia uudesta kodosta, vaikka vielä on muutama loota tyhjentämättä ja sitten olisi kaikki kohillaan. Täällä uudessa huushollissa tuntuu, että tilaa on valtaisasti entiseen verrattuna. Tulee melkein ressi, että ehtii oleilemaan kaikkialla.


Kirjahylly on melkoisen valmis. Ostettiin lisää hyllylevyjä ja nyt meillä on kokonaispituutena neljä metriä entisen kolmen sijaan. Tosin alkaa käymään jo nyt ahtaaksi, kun hän on innostunut lisätilasta hankkimalla lisää kirjoja. Yllättääkö tämä meitä ketään? Eipä taida. Kattolamppu löydettiin paikallisesta rautakaupasta ja se oli viimeinen laatuaan.




Viimein saatiin taulutkin seinälle. Vanhasta huushollista kelpuutettiin vain muutama vanha taulu. Muut on uusia tai vihdoin kehykseen saatuja. Osa on kortteja, osa on keikkajulisteita ja osa ihan virallista taidetta. Isoin ihanuus on Ikeasta. Työpiste on vielä eniten vaiheessa. Siitä sitten joskus lisää, kun kaik on kohillaan.



Parveke on ollut valmiina jo pitkään. Liekö siksi, että se on helpoin "sisustaa" kokonsa puolesta. Mutta se on oikke mukava. Hedelmälaatikko on Joonan tarkkailutorni, josta vahtii naapurustoa.



Tässä hää pitää tosin vahtia uudella rahilla. Se on Ikeasta. Katsoin vaan netistä nopsaan, että tuollanen joo ja laitoin ostoslistan Sampsalle. Yllätys oli melkoinen kun rahi olikin kolme kertaa isompi kuin olin kuvitellut. Asiaa olisi tietenkin voinut helpottaa se, että olisin kattonut mitat, mutta sattuuhan näitä. Päällystin sen ihanalla Marimekon kolmiomikälie-kankaalla. Eikä se enää ole yhtää liian iso. Se on just hyvä.

Matka

Kesäinen matkamme Ranskaan oli täynnä hienoja maisemia, ihania taloja, runsaita puutarhoja, erittäin hyvää ruokaa ja juomaa. Kuvan talo ja sen puutarha oli majapaikkamme Normandiassa viikon ajan. Siellä asustaa ystävämme vanhemmat, jotka erittäin vieraanvaraisesti ottivat finskit huomaansa ja esittelivät kaunista Normandiaa.



Ajelimme paljon ja näimme ihan mielettömästi viikon aikana. Miulle ehkä suurin ihmetys oli Mont Saint-Michel, saari meressä, jossa aikoinaan toimi luostari. Huipulle oli tuhansia portaita, mutta kipusimme ne hänen kanssaan urhoollisesti.


Tämä näkymä on luostarin alastulosta.


Kävimme myös vanhassa merirosvokaupungissa, Saint-Malossa. Siellä söimme crepsejä ja joimme omenasiideriä. (kuinka Normandialaista!)



Kiitoksena kestityksestä teimme kakun isäntäväelle. Kakunteko oli melekonen voimain ponnistus, kun kaikki aineet ja välineet oli ihan erilaisia kuin kotona. Aineksien löytäminen oli myös erittäin haasteellista. Mutta tuli siitä ihan hyvää kuitenkin.








Pariisissa olimme vajaan viikon. Kontrasti Normandiaan oli melkein liian iso. Rauhallisuudesta keskelle helekutin kuumaa miljoona kaupunkia oli hintsan verran ahistavaa. Ennen kaikkea turistimassat Eiffelillä, Notre Damella ja Versaillesissa saivat halumaan jonnekkin väjemmille vesille. Niitä löytyi onneksi Maraisin kaupungin osasta. Onneksi löytyi myös mojitot!

uudesta

Vähän epätarkkoja ja sumeita kuvia uuden kodon parvekkeelta. Ja auringonkukista, jotka isi toi tullessaan. Viimeinkin melkein kaikki tavarat on purettu, asennettu ja viritetty. Matkalaukkuelo ja välitilalimbo on onneksi tältä erää ohi.

ei prkl !!!!

Sen lisäksi, että universumi testaa huumorintajuani vesivahingon ja pakkomuuton merkeissä, niin vesimelonina kakun päälle MEIDÄN AUTO VARASTETTIIN ! ! ! ! ! ! ! !

ai tätä vitutuksen multihuipennusta. Huomenna piti alkaa roudaamaan kamoja jo uuteen kotoon, mutta kuinkas sitten kävikään. Menneitä on ne ajat, kun pyörän tarakalle sidottiin puutarhahuonekalut, lumilauta ja kissa kuljetuskopassaan.

Töihinkin pitäisi jotenkin päästä.

Missing my little red riding Honda. Sen tunnistaa kojelaudassa heiluvasta Jeesuksesta.


Honda, tule takaisin. We miss you !


edit. Myös uudessa asunnossa messävä kosteusvaurio kylpyhuoneen katossa. Miksi, universumi, miksi 0_o ?

Mutta Honda löysi tiensä kotiin <3.

Muutoksia

Vesivahinko paljastui sen verran mittavaksi, että asuminen kotona ei enää luonnistu. Kaksi viikkoa olimme "evakossa" Ranskassa ja sen jälkeen molemmat kotoilimme äitiemme helmoissa vajaan viikon ja nyt olemme olleet ystävän tykönä tovin ja olemme vielä noin kaksi tovia. Vesivahinko tuotti myös kengänkuvan pyrstöön eli joudumme muuttamaan. Se on meille molemmille melkoisen kova pala, koska olemme viihtyneet loistokkaasti pienessä asunnossamme. Kun on 7 vuotta asustanut yhdessä paikassa jonka on saanut muokattua juuri oman näköiseksi, on tuskaisan haikeaa lähteä. Ja vielä hyvin yllättäin.

Kun saimme tiedon, että lähtö on edessä, aloimme maanisesti etsiä uutta huushollia. Aika monta puhelinsoittoa ja muutaman näytön jälkeen löysimme valoisan ja mukavan oloisen kaksion parin kilometrin päästä keskustasta. Meille luvattiin puhelimessa asunto ja sovimme sopimusten allekirjoittamisen eiliselle. Vuokranantajille tuli s u u r e n a yllätyksenä parisuhteemme laatu. Oli hiukan kuumottavaa odottaa saadaanko asunto vai ei. Mutta tovin juteltuamme hyö totes, että " työ ootte kyllä oikein mukavia" ja puolin ja toisin kutsuttiin kahville. Saimme myös vakuutella, ettemme ole kuin Salatuissa elämissä. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Eli saatiin uusi asunto reilussa vuorokaudessa. Aika hiton hyvin ottaen huomioon ajankohdan, kun uudet opiskelijat rynnistää kaupunkiin, kissanpojan omistajuus ja se, että olemma tosiaan molemmat hamehelunoita.

Nyt on sitten tiedossa ankaraa laatikoiden metsästämistä, tavaroiden siivoomista ja ehkä karsimistakin ja sitten muutto. Kuvia saan tänne joskus tulevaisuudessa, kunhan meidän kaikki kamat on yhden katon alla eikä pitkin kyliä mikä missäkin.

synkeyksiä

Kosteusmittaus tuotti pahimman mahdollisimman tuloksen ja tiedossa on siis mittavaa remonttia. Pieni asunto, joka pursuilee tavaraa pitäisi suitsia laatikoihin ja siirtyä asumaan makuuhuoneeseen. Tai kokonaan uuteen lukaaliin. Kaksi viikkoa Ranskassa tulenee hyvään saumaan, mutta hirvittävä huoli tulevasta.

Entä jos haluaisi asioiden olevan kuten ennen.

Loma - maailman ihanin sana

Loma on viimein alkanut ja melkein ensimmäiseksi suuntasin kotokonnuille mökille. Tarkoituksena on auttaa porukoita kunnostus- ja saunanrakennuspuuhissa ja saada vuosien tauon jälkeen purjevene vesille. Onneksi välillä kerkiää fiilistellä kesää ja ihanaaihanaa mökkiä.


Ikivanha koivu tuo kaivattua suojaa paahtavaa aurinkoa vastaan. Lämpömittari näyttää jo nyt 28 astetta. Hillitön hiki pukkaa pienimmästäkin askareesta. Onneksi voi pulahtaa uimaan viimein valmistuneessa uikkarissa. Tosin tekemisen intoa riitti vain yläosaan, alaosan kävin ostamassa Kuopijosta tulomatkalla.



Kaikki varmaan arvannee mihin juomaan näitä yrttejä käytetään. Olen onnistunut puolet suvusta saamaan mojito-linjalle. Mummokin aina sanoo "nyt on lasi tyhjä", jotta tiedän tehdä lisää. Ehkä illalla teen koko kannullisen, niin ei tarvihe koko ajan olla baarimikkona.



No niin, nyt työnjohtaja käskee lopettamaan fiilistelyt ja vuorossa on tiilien kantamista. Voi hiki. Mutta anything goes kun on loma !

Kylttejä anyone?

Olen maanisen innostunut kylteistä. Aina kun näen kirpputoreilla ja turuilla kylttejä, ne on melkein pakko saada. Niitä onkin siunaantunut meille jo melekosesti.



Tämä kyltti on Iisalmesta, jostain kuppaskämäsestä ja pahalta haisevasta kirpparilta. Koska se on metallia, se taisi maksaa 1,5 e-2 e, en muista ihan tarkalleen. Keittiössä oleva teline ja ihanaihana Finellin emalikattila on Jyväskylästä loputtoman suurelta Seppälän kirpparilta. Maatuskapurkin takana kurkkii Urkki-lasinaluset.




Mopon rekisterikilvet löytyi muutama vuosi sitten täältä Valintakirppikseltä. Kuvassa myös Jyväskylästä löytynyt Fazer-loota levyineen. Pinssi on Berliinistä.




Olohuoneen kirjahyllyn päällä on pimeässä hohtava varauloskäytävä-kyltti. Hyllyn päällä on myös ikirakkauteni jouluvalot all year round!




Makuuhuoneessa hajuvesikaapin (entinen lääkekaappi, löytyi Fidasta 3 eurolla. Vaati parisuhdetaistelua adoptoida ja saada seinälle) päällä on viimeisin löytö: rekan (?) rekisterikilpi. Myös tämä hohtaa pimeässä. Kaapin ovessa oleva Linnanneitomagneetti- sarja on Olavinlinnan lahjapuodista.




Makuuhuoneen matkamuistelohyllyllä on aiheellinen Käytä kuulon suojaimia- kehotus (jotkut ovat ehkä joskus huomattaneet öisestä korvia huumaavasta kuorsauksestani). Meille myös hankittiin männä viikolla punaiset kuulosuojaimet. Tosin ei kuorsauksen vaan ompelun takia. Kuulemma ompelukoneen ja saumurin säksätys höystettynä raskaalla kiroilulla on infernaalista kuunnella.



Tämä kyltti on eteisessä kangaskassinaulakon yläpuolella muistuttamassa käsien suojelun tärkeydestä. Myös tämä kyltti, kuten kuulosuojainkylttikin on sieltä Iisalmen ei-niin-viehättävältä kirpparilta.