kakkuikakkui

Meillä kävi kylässä alkusyksystä kuukauden ikäinen Keppos-vauva ja tottahan se on tulevalla suurmiehellä oltava jo oma nimikkokakku.
Viritelmä oli prinsessakakkuhenkinen, tosin vadelman korvasin mansikoilla, joka ei ollut kauhean onnistunut veto. Mansikka ei ollut marsipaanin rinnalla riittävän maistuva. Maullisesti pliisu lopputulos. Koristelussa testailin juuri ostamiani kirjainmuotteja värjättyyn marsipaaniin. Tai siis mie tein kirjaimet ja hän muotoili ne näköisiksi.


Tästä appelsiini-suklaakakusta olen tehnyt syksyn aikana kolme eri versiota. Ohje on kutakuinkin Kinuskikissan vastaava, tosin mie laitoin täytteeseen rouhittua appelsiinikrokanttisukulaatia ja sivuille kermapursotukset. Lehdet on värjättyä marsipaania. Kuvan kakku oli äidin synttärikakku, kun synttärit osui samalle viikonlopulle kuin meidän ex-kodin loppusiivous ja hän asunnonomistajana tietenkin heilui mopin varressa.



Sokerina pohjalla on jokavuotinen ylläri eli millaisen synttärikakun saan häneltä. Tänä vuonna oli loistava tekarikakku, olenhan jo lähemmäs satavuotias. Ojensin kakun teossa hiukan auttavaa kättäni, kun hän seminaarityön uuvuttamana oli valvonut 24 tuntia putkeen eikä kerman vispaaminen kuulemma ollut se päällimmäinen asia mielessä. Huippu se on kuitenkin! Ensi vuotta ja tasakymmeniä odotellessa.

uuden kodon sneak peek

Tässä muutamia kuvia uudesta kodosta, vaikka vielä on muutama loota tyhjentämättä ja sitten olisi kaikki kohillaan. Täällä uudessa huushollissa tuntuu, että tilaa on valtaisasti entiseen verrattuna. Tulee melkein ressi, että ehtii oleilemaan kaikkialla.


Kirjahylly on melkoisen valmis. Ostettiin lisää hyllylevyjä ja nyt meillä on kokonaispituutena neljä metriä entisen kolmen sijaan. Tosin alkaa käymään jo nyt ahtaaksi, kun hän on innostunut lisätilasta hankkimalla lisää kirjoja. Yllättääkö tämä meitä ketään? Eipä taida. Kattolamppu löydettiin paikallisesta rautakaupasta ja se oli viimeinen laatuaan.




Viimein saatiin taulutkin seinälle. Vanhasta huushollista kelpuutettiin vain muutama vanha taulu. Muut on uusia tai vihdoin kehykseen saatuja. Osa on kortteja, osa on keikkajulisteita ja osa ihan virallista taidetta. Isoin ihanuus on Ikeasta. Työpiste on vielä eniten vaiheessa. Siitä sitten joskus lisää, kun kaik on kohillaan.



Parveke on ollut valmiina jo pitkään. Liekö siksi, että se on helpoin "sisustaa" kokonsa puolesta. Mutta se on oikke mukava. Hedelmälaatikko on Joonan tarkkailutorni, josta vahtii naapurustoa.



Tässä hää pitää tosin vahtia uudella rahilla. Se on Ikeasta. Katsoin vaan netistä nopsaan, että tuollanen joo ja laitoin ostoslistan Sampsalle. Yllätys oli melkoinen kun rahi olikin kolme kertaa isompi kuin olin kuvitellut. Asiaa olisi tietenkin voinut helpottaa se, että olisin kattonut mitat, mutta sattuuhan näitä. Päällystin sen ihanalla Marimekon kolmiomikälie-kankaalla. Eikä se enää ole yhtää liian iso. Se on just hyvä.

Matka

Kesäinen matkamme Ranskaan oli täynnä hienoja maisemia, ihania taloja, runsaita puutarhoja, erittäin hyvää ruokaa ja juomaa. Kuvan talo ja sen puutarha oli majapaikkamme Normandiassa viikon ajan. Siellä asustaa ystävämme vanhemmat, jotka erittäin vieraanvaraisesti ottivat finskit huomaansa ja esittelivät kaunista Normandiaa.



Ajelimme paljon ja näimme ihan mielettömästi viikon aikana. Miulle ehkä suurin ihmetys oli Mont Saint-Michel, saari meressä, jossa aikoinaan toimi luostari. Huipulle oli tuhansia portaita, mutta kipusimme ne hänen kanssaan urhoollisesti.


Tämä näkymä on luostarin alastulosta.


Kävimme myös vanhassa merirosvokaupungissa, Saint-Malossa. Siellä söimme crepsejä ja joimme omenasiideriä. (kuinka Normandialaista!)



Kiitoksena kestityksestä teimme kakun isäntäväelle. Kakunteko oli melekonen voimain ponnistus, kun kaikki aineet ja välineet oli ihan erilaisia kuin kotona. Aineksien löytäminen oli myös erittäin haasteellista. Mutta tuli siitä ihan hyvää kuitenkin.








Pariisissa olimme vajaan viikon. Kontrasti Normandiaan oli melkein liian iso. Rauhallisuudesta keskelle helekutin kuumaa miljoona kaupunkia oli hintsan verran ahistavaa. Ennen kaikkea turistimassat Eiffelillä, Notre Damella ja Versaillesissa saivat halumaan jonnekkin väjemmille vesille. Niitä löytyi onneksi Maraisin kaupungin osasta. Onneksi löytyi myös mojitot!