ei prkl !!!!

Sen lisäksi, että universumi testaa huumorintajuani vesivahingon ja pakkomuuton merkeissä, niin vesimelonina kakun päälle MEIDÄN AUTO VARASTETTIIN ! ! ! ! ! ! ! !

ai tätä vitutuksen multihuipennusta. Huomenna piti alkaa roudaamaan kamoja jo uuteen kotoon, mutta kuinkas sitten kävikään. Menneitä on ne ajat, kun pyörän tarakalle sidottiin puutarhahuonekalut, lumilauta ja kissa kuljetuskopassaan.

Töihinkin pitäisi jotenkin päästä.

Missing my little red riding Honda. Sen tunnistaa kojelaudassa heiluvasta Jeesuksesta.


Honda, tule takaisin. We miss you !


edit. Myös uudessa asunnossa messävä kosteusvaurio kylpyhuoneen katossa. Miksi, universumi, miksi 0_o ?

Mutta Honda löysi tiensä kotiin <3.

Muutoksia

Vesivahinko paljastui sen verran mittavaksi, että asuminen kotona ei enää luonnistu. Kaksi viikkoa olimme "evakossa" Ranskassa ja sen jälkeen molemmat kotoilimme äitiemme helmoissa vajaan viikon ja nyt olemme olleet ystävän tykönä tovin ja olemme vielä noin kaksi tovia. Vesivahinko tuotti myös kengänkuvan pyrstöön eli joudumme muuttamaan. Se on meille molemmille melkoisen kova pala, koska olemme viihtyneet loistokkaasti pienessä asunnossamme. Kun on 7 vuotta asustanut yhdessä paikassa jonka on saanut muokattua juuri oman näköiseksi, on tuskaisan haikeaa lähteä. Ja vielä hyvin yllättäin.

Kun saimme tiedon, että lähtö on edessä, aloimme maanisesti etsiä uutta huushollia. Aika monta puhelinsoittoa ja muutaman näytön jälkeen löysimme valoisan ja mukavan oloisen kaksion parin kilometrin päästä keskustasta. Meille luvattiin puhelimessa asunto ja sovimme sopimusten allekirjoittamisen eiliselle. Vuokranantajille tuli s u u r e n a yllätyksenä parisuhteemme laatu. Oli hiukan kuumottavaa odottaa saadaanko asunto vai ei. Mutta tovin juteltuamme hyö totes, että " työ ootte kyllä oikein mukavia" ja puolin ja toisin kutsuttiin kahville. Saimme myös vakuutella, ettemme ole kuin Salatuissa elämissä. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Eli saatiin uusi asunto reilussa vuorokaudessa. Aika hiton hyvin ottaen huomioon ajankohdan, kun uudet opiskelijat rynnistää kaupunkiin, kissanpojan omistajuus ja se, että olemma tosiaan molemmat hamehelunoita.

Nyt on sitten tiedossa ankaraa laatikoiden metsästämistä, tavaroiden siivoomista ja ehkä karsimistakin ja sitten muutto. Kuvia saan tänne joskus tulevaisuudessa, kunhan meidän kaikki kamat on yhden katon alla eikä pitkin kyliä mikä missäkin.